15.5.2006

Käräjäoikeuden tuomio 19.3.2003

Ratkaisuperusteluissaan käräjäoikeus lausui, että takaisinsaantilain 12 §:n mukaan ulosmittauksella saatu maksu peräytyi, ei ulosmittaus.

Asiassa kysymyksessä olevan yhteen vakuutustapahtumaan perustuvan kertaluonteisen korvauksen ulosmittaaminen oli verrattavissa velallisen normaaliin irtaimen omaisuuden ulosmittaamiseen. Tällaisen omaisuuden ulosmittaamisen oli katsottava tapahtuneen nyt kysymyksessä olevan takaisinsaantilain 12 §:n mielessä viimeistään silloin, kun maksaja oli saanut tietoonsa ulosottomiehen antaman maksukiellon.

Käräjäoikeus katsoi, että kanteessa peräytettäväksi vaadittujen maksujen ulosmittaukset oli toimitettu:

• Diners Club Finland Oy:n saatavan osalta kokonaisuudessaan ja Nordea Pankki Suomi Oyj:n 101 340,09 markan määräisen saatavan osalta 24.11.1998 eli yli kolme kuukautta ennen määräpäivää sekä
• Nordea Pankki Suomi Oyj:n 46 502,50 markan määräisen saatavan osalta 1.6.1999.

Takaisinsaantiaikana eli vähemmän kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkamista oli kertynyt maksu 18.12.2000 toimitetun ulosmittauksen perusteella Contant Oy:n 10 415,80 markan määräisestä saatavasta ja Nordea Pankki Suomi Oyj:n 270 704,41 markan määräisen saatavan osalta.

Tämän vuoksi kanne Diners Club Finland Oy:tä ja Nordea Rahoitus Suomi Oy:tä vastaan tuli hylätä ja Nordea Pankki Suomi Oyj:tä vastaan kanne tuli hylätä 147 842,59 markan (= 101 340,09 + 46 502,50) osalta.

Käräjäoikeus totesi, että täytäntöönpanija oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla ja vakuutusyhtiön, A Oy:n ja B:n 15.12.2000 tekemän keskinäisen sopimuksen nojalla samastanut ulosmittaustilanteessa A Oy:n ja B:n.

Täytäntöönpanija oli katsonut, että A Oy:n omistusoikeudessa oli kyse keinotekoisesta järjestelystä, joka ei ollut estänyt omaisuuden ulosmittaamista velallisen B:n velasta.

Käräjäoikeus totesi, että kun oltiin samastamistilanteessa eivät eri velallistahojen velkojat olleet puhtaasti eri tahojen velkojia, vaan kysymys oli velkojien yhdenvertaisen kohtelun suojasta. Ulosmittaustilanteessa velallinen ei voinut järjestelyn avulla sivuuttaa velkojan oikeutta täytäntöönpanossa. Toisaalta ei myöskään velkoja voinut saada ulosmittauksella saadulle maksulle suurempaa suojaa silloin kun se oli toimitettu samastamisen perusteella kuin jos se olisi toimitettu suoraan asianomaisen velallisen varoista, tässä A Oy:n velasta ja A Oy:n varoista.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että konkurssipesä oli oikeutettu saamaan takaisinsaantilain 12 §:n nojalla peräytymään edellä kerrotut velkojien ulosmittauksella saamat maksut, kun ulosmittaus oli toimitettu vähemmän kuin kolme kuukautta ennen A Oy:n konkurssin alkamista.

Käräjäoikeus velvoitti Contant Oy:n suorittamaan konkurssipesälle 10 415,80 markkaa vastaavat 1 751,81 euroa tuottokorkoineen ja korkoineen sekä Nordea Pankki Suomi Oyj:n 270 704,41 markkaa vastaavat 45 529,21 euroa tuottokorkoineen ja korkoineen. Kanteen Diners Club Finland Oy:tä ja Nordea Rahoitus Suomi Oy:tä vastaan sekä Nordea Pankki Suomi Oyj:tä vastaan muilta kuin edellä mainitulta osin käräjäoikeus hylkäsi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Elina Haapasalo.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.6.2004

Konkurssipesä, Contant Oy ja Nordea Pankki Suomi Oyj valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että takaisinsaantilain 12 §:n mukaan velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyy, jos ulosmittaus oli toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Takaisinsaanti edellytti, että ulosmittaus oli toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen takaisinsaantilain 2 §:n mukaista määräpäivää eli myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssihakemuksen tekemistä. Takaisinsaantiaikaa laskettaessa ratkaiseva merkitys oli ulosmittaukseen liittyvän julkivarmistuksen suorittamisajankohdalla. Peräyttäminen oli näin ollen mahdollista myös, vaikka omaisuus olisi julistettu ulosmitatuksi ennen takaisinsaantiajan alkua. Takaisinsaantilain 12 §:ssä velkojalla tarkoitettiin konkurssiin asetetun velallisen velkojia. Takaisinsaanti ei koskenut sellaista velkojaa, jolle oli ulosmittauksen seurauksena maksettu samaistamisen perusteella toisen velallisen kuin konkurssiin asetetun velallisen velkoja.

Saatavan ulosmittausmenettely oli kaksivaiheinen eli ensiksi saatava julistettiin ulosmitatuksi ja toiseksi saamisvelalliselle annettiin tiedoksi maksukielto. Maksukiellon tiedoksiannolla saatava periaatteellisella tasolla erotettiin velallisen määräämisvallasta ja samalla toteutui ulosmittauksen pätevyyden edellytyksenä oleva julkivarmistus. Ulosmittaus oli tämän mukaisesti loppuunsaatettu vasta tiedoksiannon tapahduttua.

Hovioikeus totesi, että konkurssipesä oli käräjäoikeudessa esittämissään kanteissa vaatinut Contant Oy:tä, Diners Club Finland Oy:tä, Nordea Pankki Suomi Oyj:tä ja Nordea Rahoitus Suomi Oy:tä palauttamaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät varat. Näistä velkojista Contant Oy, Diners Club Finland Oy ja Nordea Rahoitus Suomi Oy eivät olleet olleet A Oy:n velkojia. Nordea Pankki Suomi Oyj oli ollut osittain A Oy:n velkoja.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla täytäntöönpanossa A Oy:n omaisuudekseen väittämä vakuutuskorvaus oli ulosmitattu B:n veloista. Ulosottomies oli katsonut korvauksen olevan B:n omaisuutta. Näin ollen siltä osin kuin kysymys oli B:n velkojiin kohdistuneesta takaisinsaantikanteesta vaatimukset oli hylättävä.

Vakuutusyhtiölle oli vakuutustapahtuman johdosta syntynyt vakuutussopimuksen mukainen korvausvelvollisuus. Vakuutuskorvaus tuli kadonneen tai tuhoutuneen esineen sijaan korvaukseksi. Vakuutuskorvauksen ulosmittaus kohdistui vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen, joka täsmentyi siinä vaiheessa, kun vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksensä. Vakuutuskorvauksen ulosmittaus oli toimitettu ja julkivarmistus tehty viimeistään siinä vaiheessa, kun vakuutusyhtiölle oli ulosmittauksen yhteydessä annettu tiedoksi maksukielto maksaa korvausta muulle kuin ulosottomiehelle.

Ulosottolain 4 luvun 20 §:stä ilmenevällä tavalla aikaisempi ulosmittaus ei estänyt ulosmittaamasta samaa esinettä uudelleen jonkin muun saamisen perimiseksi. Koska saman esineen ja siihen rinnastettavan saamisen ulosmittaaminen useaan kertaan oli mahdollista, takaisinsaantilain 12 §:ssä tarkoitetut ulosmittaukset oli käsiteltävä velkojakohtaisesti.

A Oy:n konkurssihakemus oli jätetty 16.3.2001, joten takaisinsaantiaika oli ollut 16.12.2000 - 16.3.2001. Tähän aikaan sattui osa Nordea Pankki Suomi Oyj:lle maksetusta saamisesta ja Contant Oy:lle maksettu saaminen. Koska nämä maksut olivat B:n velkojen maksuja, eivätkä konkurssipesän, ne eivät edellä kerrotulla perusteella peräytyneet. Muut oli ulosmitattu ennen sanottua aikaa, joten maksut eivät peräytyneet Diners Club Finland Oy:n osalta, Nordea Rahoitus Suomi Oy:n osalta eikä Nordea Pankki Suomi Oyj:n 147 842,59 markkaa vastaavan 24 865,34 euron osalta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että konkurssipesän kanne Contant Oy:tä vastaan oli hylättävä kokonaisuudessaan ja Nordea Pankki Suomi Oyj:tä vastaan siltä osin, kun kysymys oli pankin muulta kuin A Oy:ltä olevasta saatavasta. Nordea Pankki Suomi Oyj:n A Oy:ltä oleva saatava oli ulosmitattu 1.6.1999 eli aikaisemmin kuin kolmea kuukautta ennen määräpäivää, joten kanne pankkia vastaan oli hylättävä kokonaisuudessaan. Näin ollen aihetta käräjäoikeuden lopputuloksen muuttamiseen ei ollut myöskään Diners Club Finland Oy:n ja Nordea Rahoitus Suomi Oy:n osalta.

Mainituilla perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion Contant Oy:n osalta ja Nordea Pankki Suomi Oyj:n osalta siltä osin kuin kanne sitä vastaan oli hyväksytty ja hylkäsi pesän kanteen niitä vastaan kokonaisuudessaan. Contant Oy ja Nordea Pankki Suomi Oyj vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta konkurssipesää kohtaan.

Muilta osin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Antti Miettinen ja Veli Hokkanen. Esittelijä Timo Ojala.

Perustelut

Asian tausta

1. Cris-Craft 412 Amerosport-merkkinen vene oli 16.9.1998 joutunut Tallinnassa rikollisen menettelyn kohteeksi. Sampo oli myöntänyt veneelle vahinkovakuutuksen. A Oy oli rikoksen tapahtuessa merkitty venerekisteriin veneen omistajaksi. B oli vakuutuskirjan ehtoihin vedoten vaatinut vakuutuskorvausta itselleen, mutta Sampo oli kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta B:lle. Syntyneen riidan ratkaisemiseksi A Oy, B ja Sampo olivat sopineet 15.12.2000 päivätyllä sopimuksella muun ohella, että vakuutusyhtiö suorittaa sopimuksen tultua allekirjoitetuksi 800 000 markkaa A Oy:lle. Mainitusta summasta vakuutusyhtiön oli tullut kuitenkin suorittaa ulosottoviranomaisille heidän maksukieltoon ilmoittamansa markkamäärä. Sopimuksen perusteella Sampo oli 20.12.2000 maksanut 783 281,75 markkaa Helsingin kihlakunnan ulosottovirastolle.

Ulosmittaukset

2. Ulosottomies on ulosmitannut vakuutuskorvauksen

• 24.11.1998 muun ohella Merita Rahoitus Oy:n, Merita Pankki Oyj:n ja Diners Club Finland Oy:n B:ltä olevista saatavista;
• 1.6.1999 muun ohella Merita Kiinteistöt Oy:n (sulautunut myöhemmin Merita Pankki Oyj:öön) A Oy:ltä olevasta saatavasta ja
• 18.12.2000 muun ohella Contant Oy:n ja Merita Pankki Oyj:n B:ltä olevista saatavista.

3. Ulosottomies on edellä mainittujen ulosmittausten yhteydessä päättänyt maksukielloista, joissa Sampoa on kielletty maksamasta kiellossa tarkoitettuja ulosmitattuja vakuutuskorvauksia kenellekään muulle kuin ulosottomiehelle. Asiassa on riidatonta, että maksukielto on annettu Sammolle tiedoksi kunkin ulosmittaustoimituksen jälkeen. Maksukielto 18.12.2000 toimitetun ulosmittauksen perusteella on annettu Sammolle tiedoksi 19.12.2000.

4. Ulosottomies on päätöksessään 1.6.1999 katsonut esille tulleiden seikkojen nojalla, että A Oy on ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittamassa mielessä B:n tekemä keinotekoinen varallisuusjärjestely.

5. Ulosottomies on 2.1.2001 tilittänyt
a) Nordea Pankki Suomi Oyj:lle (entinen Merita Pankki Oyj)

• 101 340,09 markkaa perustuen 24.11.1998 toimitettuun ulosmittaukseen,
• 46 502,50 markkaa perustuen 1.6.1999 toimitettuun ulosmittaukseen,
• 270 704,41 markkaa perustuen 18.12.2000 toimitettuun ulosmittaukseen,

b) Nordea Rahoitus Suomi Oy:lle (entinen Merita Rahoitus Oy) 157 186,60 markkaa perustuen 24.11.1998 toimitettuun ulosmittaukseen,
c) Diners Club Finland Oy:lle 105 791 markkaa perustuen 24.11.1998 toimitettuun ulosmittaukseen ja
d) Contant Oy:lle 10 415,80 markkaa perustuen 18.12.2000
toimitettuun ulosmittaukseen.

Takaisinsaantikanne

6. Konkurssipesä on vaatinut, että edellä mainitut velkojien ulosmittauksin saamat maksut peräytetään takaisinsaantilain 12 §:n nojalla, koska ulosmittaukset oli toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. A Oy oli asetettu konkurssiin velkojan 16.3.2001 jättämästä hakemuksesta.

Kysymyksenasettelu

7. Asiassa on ensiksi esikysymyksenä ratkaistava kysymys siitä, onko ulosmitattu vakuutuskorvaussaatava ulosmittauksia toimitettaessa kuulunut sittemmin konkurssiin asetetulle A Oy:lle. Siinä tapauksessa, että saatavan katsotaan kuuluneen yhtiölle, on asiassa seuraavaksi kysymys siitä, voidaanko takaisinsaantilain 12 §:n nojalla peräyttää myös sellainen ulosottotoimin saatu velanmaksu, joka on tapahtunut A Oy:n varoista, mutta ei sen oman velan suorittamiseksi, vaan sivullisen asemassa olleen A Oy:n omaisuuteen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla kohdistetun ulosmittauksen perusteella muulle kuin A Oy:n omalle velkojalle. Lopuksi asiassa on kysymys siitä, onko 24.11.1998, 1.6.1999 ja 18.12.2000 tapahtuneet ulosmittaukset toimitettu takaisinsaantilain 12 §:ssä tarkoitetuin tavoin myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää eli niin sanottuna kriittisenä aikana.

Onko vakuutuskorvaussaatava kuulunut A Oy:lle

8. Vakuutussopimuslain 62 §:n mukaan, jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

9. Sen lisäksi, mitä kohdassa 1 on lausuttu A Oy:n merkitsemisestä venerekisteriin veneen omistajaksi ja 15.12.2000 tehdystä sopimuksesta, ei asiassa ole esitetty muuta oikeudellisesti merkityksellistä selvitystä siitä, ketä on pidettävä veneen tai siitä maksettavan vakuutuskorvauksen omistajana. Mainitun selvityksen perusteella voidaan lähteä siitä, että vakuutuskorvaus on kuulunut A Oy:lle.

Kenen velkojan ulosmittauksella saama maksu voidaan takaisinsaantilain 12 §:n nojalla peräyttää

10. Peräytettäväksi vaadituista maksuista ainoastaan Nordea Pankki Suomi Oyj:lle 1.6.1999 toimitetun ulosmittauksen perusteella suoritettu 46 502,50 markan maksu on perustunut pankin saatavaan konkurssivelalliselta A Oy:ltä. Kaikki muut maksut ovat perustuneet velkojien saataviin B:ltä eikä konkurssivelalliselta. Seuraavaksi asiassa on näin ollen ratkaistava, voidaanko takaisinsaantilain 12 §:ää soveltaa myös silloin, kun kyse on muun velkojan kuin konkurssivelkojan saatavasta toimitettuun ulosmittaukseen perustuvan maksun peräyttämisestä.

11. Tässä tapauksessa muiden velkojien kuin konkurssivelkojien saatavista toimitettu ulosmittaus on perustunut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momenttiin. Sen mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos sivullisen asema perustuu lainkohdassa määriteltyyn niin sanottuun keinotekoiseen varallisuusjärjestelyyn. Säännöksen tarkoituksena on ulosoton ulottaminen määrätilanteissa sivullisen omaisuuteen eikä muuttaa omistussuhteita. Se että tässä tapauksessa sivullisen A Oy:n omaisuutta on tämän lainkohdan nojalla ulosmitattu velallisen B:n velasta, ei siten tarkoita, että omaisuus kuuluisi B:lle. Kysymys on siitä, että omaisuus on A Oy:n, mutta varallisuusjärjestelyn keinotekoisuuden takia omaisuus on voitu käyttää B:n velkojien tyydyttämiseen. Sivullisen normaalit oikeussuojakeinot tällaisessa tilanteessa ovat ulosottovalitus ja täytäntöönpanoriitakanne, joita A Oy ei ole aikanaan käyttänyt ja joita konkurssipesäkään ei enää määräaikojen umpeenkulumisen takia voi käyttää. Nyt esillä olevassa asiassa onkin kyse siitä, onko sivullisen A Oy:n sijaan tulleella pesällä konkurssitilanteessa normaalien ulosotto-oikeudellisten oikeussuojakeinojen lisäksi mahdollisuus puuttua ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla toimitettuun ulosottoon takaisinsaantilain 12 §:n perusteella.

12. Takaisinsaantilain 12 §:n 1 momentin mukaan velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyy, jos ulosmittaus on toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Säännöksestä ei ilmene, kuka voi olla siinä tarkoitettu velkoja, mutta selvää on, että velkojalla on tarkoitettu ainakin konkurssivelallisen velkojaa eli konkurssivelkojaa. Onhan säännöksen tarkoitus suojata konkurssivelkojien yhdenvertaisuutta niin, että velkoja ei pääse muita parempaan asemaan saamalla velkansa ulosmittauksin suoritetuksi vähän ennen konkurssia. Toisaalta takaisinsaantilain 12 §:n 1 momentin sanamuoto on sillä tavalla avoin, että velkojana voi olla muukin kuin konkurssivelkoja.

13. Vuoden 1992 alusta voimaan tulleeseen takaisinsaantilain 12 §:ään ei ole tehty muutoksia silloin, kun ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momenttiin lisättiin vuonna 1999 edellä mainittu säännös keinotekoisen varallisuusjärjestelyn sivuuttamisesta ulosotossa. Säännösten välinen suhde ei ollut esillä myöskään ulosottolain muutokseen johtaneissa lainvalmistelutöissä.

14. Silloin kun velallisen omaisuutta ulosmitataan keinotekoisen varallisuusjärjestelyn perusteella myös muiden velkojien kuin velallisen omien velkojien saatavista, se merkitsee velallisen ulosmittausvelkojien piirin laajenemista. Velallisen jouduttua myöhemmin konkurssiin konkurssivelkojien suojan tarve tällaisia muita velkojia vastaan on samanlainen kuin toisia konkurssivelkojia vastaan. Takaisinsaantilain 12 §:n tarkoittama konkurssivelkojien yhdenvertaisuuden suoja jää puutteelliseksi, jos sitä annetaan ainoastaan niitä velkojia vastaan, joilla on saatava konkurssivelalliselta. On siis perusteltua, että konkurssivelkojille annetaan takaisinsaantilain 12 §:n mukaista suojaa yhtä laajasti kuin velallisen varoja voidaan käyttää ulosottoon.

15. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että takaisinsaantilain 12 §:ää voidaan soveltaa myös silloin, kun konkurssivelallisen omaisuutta on ulosmitattu ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin perusteella muun kuin konkurssivelkojan velasta.

Milloin vakuutuskorvaussaatava on ulosmitattu

16. Konkurssipesä on katsonut, että kaikkia saatavia koskeva ulosmittaus on toimitettu vasta 19.12.2000 päivätyn maksukiellon tiedoksiannolla tai 20.12.2000, kun vakuutusyhtiö on maksanut maksukiellon mukaisen määrän vakuutuskorvauksesta ulosottomiehelle. Pesä on perustellut kantaansa sillä, että vasta asianosaisten 15.12.2000 tekemän sopimuksen perusteella on syntynyt saatava, joka on voitu ulosmitata. Tältä osin Korkein oikeus toteaa seuraavan.

17. Ulosmittauksen toimittamiseen kuuluu paitsi ulosmittausjulistus, jolla ulosottomies ilmoittaa velalliselle tietyn omaisuuden ulosmittaamisesta, myös ulosmittauksen varmistustoimi, kuten maksukiellon tiedoksiantaminen saamisvelalliselle. Viimeksi mainitulla toimenpiteellä ulosmittauksen pysyvyys varmistetaan ja ulosmittaus saatetaan sivullistenkin havaittavaksi. Mikäli ulosmittaustoimitus ja varmistustoimi suoritetaan eri ajankohtina, ulosmittauksen on perusteltua katsoa tulleen takaisinsaantilain 12 §:ssä tarkoitetuin tavoin toimitetuksi vasta sitten, kun myös varmistustoimi on suoritettu. Maksukiellon alaisten varojen tilitysajankohdalla ei ole merkitystä määräaikaa laskettaessa.

18. Harkittaessa, onko jollakin henkilöllä vahinkovakuutukseen perustuva oikeus vakuutuskorvaukseen, on olennaista vakuutustapahtuman sattuminen. Siitä alkaen korvaukseen oikeutetulla on oikeus esittää vakuutuksenantajaa kohtaan vaatimuksia ja siitä alkaen myös tämä oikeus voidaan ulosmitata. Vakuutuskorvaussaatavan ulosmittaamisen kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä sellaisella sopimuksella, jonka vakuutuskorvauksen tavoittelijat ja vakuutusyhtiö tekevät siitä, kenelle ja millä tavalla korvaus maksetaan.

19. Ulosmittausten perusteella annetuista maksukielloista 18.12.2000 tapahtuneeseen ulosmittaukseen liittyvä ja 19.12.2000 päivätty maksukielto on annettu Sammolle tiedoksi takaisinsaantiaikana. Muiden kanteessa tarkoitettujen ulosmittausten osalta ulosmittaus on toimitettu sitä ennen.

20. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Contant Oy:n saama 10 415,80 markan suoritus ja Nordea Pankki Suomi Oyj:n saama 270 704,41 markan suoritus peräytyvät konkurssipesään. Muut suoritukset eivät peräydy.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siltä osin kuin kanne on hylätty Nordea Pankki Suomi Oyj:n 45 529,21 euron ja Contant Oy:n 1 751,81 euron määräisen saatavan osalta. Näiltä osin kanne hyväksytään ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Kari Vesanen.